Heidi Willman on käynyt läpi valtavan matkan syöpädiagnoosista selviytymiseen. Hän menetti äitinsä rintasyövälle jo lapsena, ja vuosia myöhemmin hän sai itse saman diagnoosin. Geenivirheen myötä päätös rintojen ja munasarjojen poistosta oli välttämätön, ja hoidot toivat mukanaan fyysisiä ja henkisiä haasteita. Syöpä vaikutti myös hänen perheeseensä ja parisuhteeseensa, mutta hän löysi voimaa positiivisuudesta ja läheisten tuesta. Heidi on ollut avoin sairaudestaan ja haluaa puhua siitä, jotta muutkin uskaltaisivat kohdata omat haasteensa ilman häpeää. Vaikka vaihdevuodet iskivät nuorella iällä ja keho muuttui, hän korostaa, että naiseus ja itsetunto eivät ole ulkoisia asioita vaan löytyvät sisältäpäin. Hänen tärkein viestinsä on: ole avoin, hyväksy itsesi ja ota apu vastaan.

• Heidi Willman menetti äitinsä rintasyöpään ollessaan vain 10-vuotias, mikä vaikutti syvästi hänen nuoruuteensa ja käsitykseensä naiseudesta.
• Vuonna 2016 hän sai tietää kantavansa perinnöllistä geenivirhettä, joka altistaa rintasyövälle – hetkeä myöhemmin hänellä itsellään diagnosoitiin rintasyöpä.
• Syöpädiagnoosi tuli täysin odottamatta rutiinitarkastuksessa, ja ensimmäinen ajatus oli pelko siitä, että hän menehtyisi nuorena kuten hänen äitinsä.
• Syöpähoidot etenivät nopeasti: rintojen poisto, sytostaattihoidot ja myöhemmin myös munasarjojen poisto, mikä toi vaihdevuodet etuajassa.
• Hän joutui kertomaan syövästään pienille lapsilleen, mikä oli yksi elämän raskaimmista hetkistä.
• Läheisten ja ystävien tuki oli korvaamatonta – tärkeintä oli, että ihmiset olivat läsnä ja tarjoutuivat auttamaan.
• Syöpäkokemus ja siitä avoimesti puhuminen ovat auttaneet myös muita, ja Heidi kokee sen osana elämänsä tarkoitusta.
• Vaikka hän menetti hiuksensa, rintansa ja koki isoja muutoksia kehossaan, hän päätti suhtautua kaikkeen avoimesti ja positiivisesti.
• Syöpä vaikutti myös parisuhteeseen – diagnoosin jälkeen elämäntarkoitusta ja arvoja joutuu pohtimaan uusiksi.
• Munasarjojen poisto toi mukanaan rajut vaihdevuosioireet jo 38-vuotiaana – kuumat aallot, uniongelmat ja mielialanvaihtelut ovat olleet arkea.
• Fyysiset ja henkiset arvet muistuttavat syöpätaipaleesta päivittäin, mutta hän pyrkii suhtautumaan itseensä armollisesti.
• Positiivinen asenne ja elämänilo ovat auttaneet jaksamaan – sairaus ei saa määrittää elämää.
• Hän korostaa, että avun vastaanottaminen on tärkeää ja ettei kenenkään tulisi jäädä sairautensa kanssa yksin.